Luomuviinin viljely

Luomuviinin viljelyssä on luovuttu kemiallisten lannoitteiden, tuholaismyrkkyjen ja rikkakasvien sekä kasvitautien torjunta-aineiden käytöstä. Viininviljelyssä on kysymys muustakin: maan ravinteiden ja puhtaan pohjaveden suojelemisesta, lajiensuojelusta ja maisemanhoidosta sekä jätehuollosta luonnonmukaisia menetelmiä käyttäen.

Perustana on viinitarhan maaperän elämä, jonka aktivoimiseksi, edistämiseksi ja ravitsemiseksi viininviljelijät käyttävät orgaanisia aineita. Tässä kompostilla on päätehtävä. Komposti koostuu puristejätteistä, lannasta, vihersilpusta, oljesta ja vihannesjätteestä. Viinitilat joutuvat usein hankkimaan kompostinsa tilan ulkopuolelta, koska tähän mennessä vain harvat viljelijät ovat saaneet kehitettyä suljetun, tilan sisäisen ravinnekierron. Mutta on myös esimerkkejä tiloista, jotka pitävät karjaa saadakseen lantaa.

Erityinen merkitys bioviinin viljelyssä on monivuotisella viherlannoituskasvustolla, joka korvaa vuoroviljelyn. Sen avulla maahan kehittyy tiheä juuristo, jolla on myönteinen vaikutus pieneliöstön lisääntymiselle. Monipuoliset palkokasvien, apilalajikkeiden, viljan, ruohon ja yrttien sekoitukset, jotka niitetään kahteen tai kolmeen kertaan ja jätetään maanpinnalle, toimivat erinomaisena lannoitteena ja edistävät humuksen muodostumista. Kukat houkuttelevat viinitarhoihin hyönteisiä, jotka pitävät punaisten hämähäkkien lukumäärän ja kääriäiskannan alhaisena. Viherlannoitus estää viinitarhojen eroosion ja säilyttää maan tasaisen kosteuden, mutta sen täytyy sopia tarkalleen kasvupaikan ehtoihin.

Ero perinteiseen viininviljelyyn on täysin erilaisissa lähtökohdissa. Tämä ei koske ainoastaan maan muokkausta vaan myös köynnösten hoitamista ja niiden suojaamista sairauksilta. Euroopan viininviljely joutuu taistelemaan jatkuvasti härmää ja lehtihometta vastaan. Perinteisillä viljelmillä käytetään kemiallisia homeenestoaineita, kun taas luomuviljelyssä pyritään pienentämään köynnösten sairastumisriskiä.

Tällöin on otettava huomioon

• sopiva kasvupaikka
• sopiva rypälelajike
• oikeat köynnös- ja rivivälit
• paras kasvumuoto
• versojen typistys talvelle
• versojen leikkuu keväällä ja ihanteellinen harvennus
• lehtien karsiminen kasvukaudella
• terttujen mahdollinen harventaminen

Näitä toimenpiteitä ei yleensä suoriteta perinteisessä viininviljelyssä. Poikkeuksen muodostavat vain ne viinitilat, jotka ovat erikoistuneet huippulaatujen tuottamiseen ja siirtyneet osittaiseen luomuviljelyyn. Luomuviljelijän pitää luopua vaikeista kasvupaikoista ja erityisen aroista rypälelajikkeista.

Luomuviljelijä joutuu työskentelemään paljon huolellisemmin ja harkitummin verrattuna perinteiseen viinitarhuriin. Tämä johtaa siihen, että luomuviinitilojen tuotantotaso on yhtä alhainen kuin joillakin korkealaatuisia viinejä tuottavilla perinteisillä tiloilla. Tulokset näkyvät sato- ja laatuheilahdusten vähenemisenä, mutta usein myös korkeampina rypälemehupainoina huonoissakin vuosikerroissa.

Viininviljelijät ovat samaa mieltä siitä, että viinin laatu perustuu viinitarhatyöhön. Siksi luomuviljelyllä on edessään hyvä tulevaisuus.